Oli siitä jo aikaa kulunut, kun viimeksi tuli oltua juoksukilpailun lähtöviivalla. Edellinen kisa kun oli Anagan 45km vuoristomaraton Teneriffalla joulukuussa 2013. Kesällä aikaa on vienyt lähinnä golf ja pesäpallo, kestävyyspuolen kunto oli täysi mysteeri. Onneksi oli sentään terve, ja viimeisillä lenkeillä tossu oli liikkunut välillä ihan kivastikin.
Tiukassa tahdissa heti paukusta
Alku
tuli hyvää tahtia, ja askel tuntui kohtuullisen kevyeltä. Reitillä on
alussa n 300m asfalttia, jossa juoksun toki tuleekin rullata melko
helposti. Katsoin Garminin mittaria, vauhti näytti olevan 3:45 min/km ja
syke 185.! Tuli pelottava tunne, että tähänkö tämä jo kaatui, noilla
sykkeillä ei maaliin saakka jaksaisi. Himmasin vauhtia hiukan, yrittäen
saada sykettä putoamaan edes vähän.
Reilu 1km lähdöstä
Juoksu onneksi edelleen helpohkoa
Aina
välillä kun on ottanut kevyemmin muutaman päivän, syke saattaa nousta
helposti varsinkin kisatilanteessa. Luotin että asia on näin, koska
vaikka syke oli jo 1. nousussa lähellä maksimia (1,7km kohdalla syke
190), en puuskuttanut vielä pahemmin. Reitillä on tiukat nousut 1,5km ja
2,5km kohdilla, nämä olin jo ennakkoon päättänyt yrittää nousta
mahdollisimman kevyesti. Jos alun mäissä menee liikaa hapoille, tulisi
loppu olemaan yhtä tuskaa. Tämä onnistuikin hyvin, ja sain uudelleen
kiinni tavoittelemastani n 4'30 min/km vauhdista nopeasti uudelleen.
Marikalla oli ollut pistoksen tunteita alkumatkasta, mutta sitkeänä sissinä nekin oli selätetty, joskin ongelmat luonnollisesti jonkun verran vauhtia hidastivat.
Katse tiukasti eteenpäin
10,6km
reitti mutkittelee pieniä metsäpolkuja ja kuntopolkua pitkin Turengin
ja Kiipulan välisessä harjumaastossa, näitä polkuja on tullut juostua ja
pyöräiltyä nuorempana erittäinkin paljon. 5km kohdalla tuli tunne, että
ollaan lähellä pistosta, siinä kohdassa oli pakko jälleen hiukan
hiljentää hetkeksi. Onneksi tämä tunne meni pian ohi, ja pääsin
jatkamaan juoksua yrittäen taivaltaa mahdollisimman rennosti ja
rullaavasti eteenpäin.
Reilu 8km takana, juoksu rullaa paremmin kuin odotin
8km
jälkeen reitti käy lähellä maalialuetta, silloin tiesin että aika tulee
olemaan reilusti alle varovasti asetetun tavoitteen (50 minuuttia).
Ennalta olin miettinyt, että jos kaikki menee aivan nappiin, keskiarvona
ehkä jopa alle 4'30 min/km vauhtia pystyisi vaativasta maastosta
huolimatta juoksemaan (vastannee tasaisella hiukan yli 4min/km vauhtia).
Toki
edessä oli edelleen vielä yksi raastava nousu, eikä näillä sykkeillä
varmaankaan kaukana krampeista oltu. Tämänkin jaksoin vielä kiivetä
hyvin, ja lopussa pystyin hivenen jopa lisäämään vauhtia, joskaan
mistään hurjasta loppukiristä ei voinut puhua.
Marika naisten voittoon ajalla 44:52
Itse maaliin ajassa 46:08
Kyllähän
siinä oli pakko hiukan tuulettaa, vaikkei toki miesten sarjan voitosta
taistellutkaan. Voitin itseni tällä juoksulla kyllä mennen tullen, en
mitenkään olisi voinut ennalta kuvitella näin kovaa loppuaikaa. Tiukilla
mies oli matkan varrella kyllä, keskisyke oli 183 ja maksimit 190.
Keskivauhti asettui lopulta arvoon 4'20 min/km.
Median "riepoteltavana" maaliin tulon jälkeen
Miesten tuloslistan kärkipäätä
Ja sama naisten puolelta
Hämeen Sanomat 7.9.2014
Tulokset kokonaisuudessan:
Loppuun vielä iso kiitos päivän kannustus- ja kuvausjoukoille.!
Tavataan ensi vuonna lähtöviivalla.!