KiipFitin 10,6km maastojuoksu

KiipFitin kilpakymppi Antin kirjoittamana:

Oli siitä jo aikaa kulunut, kun viimeksi tuli oltua juoksukilpailun lähtöviivalla. Edellinen kisa kun oli Anagan 45km vuoristomaraton Teneriffalla joulukuussa 2013. Kesällä aikaa on vienyt lähinnä golf ja pesäpallo, kestävyyspuolen kunto oli täysi mysteeri. Onneksi oli sentään terve, ja viimeisillä lenkeillä tossu oli liikkunut välillä ihan kivastikin.

  

Tiukassa tahdissa heti paukusta

Alku tuli hyvää tahtia, ja askel tuntui kohtuullisen kevyeltä. Reitillä on alussa n 300m asfalttia, jossa juoksun toki tuleekin rullata melko helposti. Katsoin Garminin mittaria, vauhti näytti olevan 3:45 min/km ja syke 185.! Tuli pelottava tunne, että tähänkö tämä jo kaatui, noilla sykkeillä ei maaliin saakka jaksaisi. Himmasin vauhtia hiukan, yrittäen saada sykettä putoamaan edes vähän.

 

Reilu 1km lähdöstä

 

Juoksu onneksi edelleen helpohkoa

Aina välillä kun on ottanut kevyemmin muutaman päivän, syke saattaa nousta helposti varsinkin kisatilanteessa. Luotin että asia on näin, koska vaikka syke oli jo 1. nousussa lähellä maksimia (1,7km kohdalla syke 190), en puuskuttanut vielä pahemmin. Reitillä on tiukat nousut 1,5km ja 2,5km kohdilla, nämä olin jo ennakkoon päättänyt yrittää nousta mahdollisimman kevyesti. Jos alun mäissä menee liikaa hapoille, tulisi loppu olemaan yhtä tuskaa. Tämä onnistuikin hyvin, ja sain uudelleen kiinni tavoittelemastani n 4'30 min/km vauhdista nopeasti uudelleen.

Marikalla oli ollut pistoksen tunteita alkumatkasta, mutta sitkeänä sissinä nekin oli selätetty, joskin ongelmat luonnollisesti jonkun verran vauhtia hidastivat.

 

Katse tiukasti eteenpäin

10,6km reitti mutkittelee pieniä metsäpolkuja ja kuntopolkua pitkin Turengin ja Kiipulan välisessä harjumaastossa, näitä polkuja on tullut juostua ja pyöräiltyä nuorempana erittäinkin paljon. 5km kohdalla tuli tunne, että ollaan lähellä pistosta, siinä kohdassa oli pakko jälleen hiukan hiljentää hetkeksi. Onneksi tämä tunne meni pian ohi, ja pääsin jatkamaan juoksua yrittäen taivaltaa mahdollisimman rennosti ja rullaavasti eteenpäin.

 

Reilu 8km takana, juoksu rullaa paremmin kuin odotin

8km jälkeen reitti käy lähellä maalialuetta, silloin tiesin että aika tulee olemaan reilusti alle varovasti asetetun tavoitteen (50 minuuttia). Ennalta olin miettinyt, että jos kaikki menee aivan nappiin, keskiarvona ehkä jopa alle 4'30 min/km vauhtia pystyisi vaativasta maastosta huolimatta juoksemaan (vastannee tasaisella hiukan yli 4min/km vauhtia).

Toki edessä oli edelleen vielä yksi raastava nousu, eikä näillä sykkeillä varmaankaan kaukana krampeista oltu. Tämänkin jaksoin vielä kiivetä hyvin, ja lopussa pystyin hivenen jopa lisäämään vauhtia, joskaan mistään hurjasta loppukiristä ei voinut puhua.

 

Marika naisten voittoon ajalla 44:52

 

Itse maaliin ajassa 46:08

Kyllähän siinä oli pakko hiukan tuulettaa, vaikkei toki miesten sarjan voitosta taistellutkaan. Voitin itseni tällä juoksulla kyllä mennen tullen, en mitenkään olisi voinut ennalta kuvitella näin kovaa loppuaikaa. Tiukilla mies oli matkan varrella kyllä, keskisyke oli 183 ja maksimit 190. Keskivauhti asettui lopulta arvoon 4'20 min/km.

 

Median "riepoteltavana" maaliin tulon jälkeen

Tätä juttua kirjoittaessa juoksusta on kulunut 2 vrk, ja pohkeet ovat edelleen arat. Uskallan siltikin suositella joka ikiselle ihmiselle itsensä haastamista. Hyvän urheilusuorituksen ja itsensä voittamisen jälkeinen hyvänolontunne on jotain sellaista, mitä ei pysty sanoin kuvailemaan, se täytyy itse kokea. Ja kannattaa 100% varmuudella.

 

Miesten tuloslistan kärkipäätä

 

Ja sama naisten puolelta

 

Hämeen Sanomat 7.9.2014

Tulokset kokonaisuudessan:

http://www.kiipfit.fi/?cat=68

Loppuun vielä iso kiitos päivän kannustus- ja kuvausjoukoille.!

Tavataan ensi vuonna lähtöviivalla.!

Hauhon Triathlon 6.8.

Tänä vuonna Hauholla oli nostettu osallistujamäärää suuren kysynnän vuoksi, ja hiukan yli täyteenhän se taaskin tuli. Ja miksei tulisi, järjestelyt ovat huippuluokkaa, ja silti Hauholla on kuitenkin onnistuttu säilyttämään idyllisen kylätapahtuman tunnelma.

 

Järjestäjä Mikko Reitti hymyilee kilpaa auringon kanssa

Oma valmistautuminen jäi hiukan vajaaksi, kesäkuntoon on yritetty hankkiutua lähinnä grillaamalla. Onhan pyöräilyosuudella ylipaino sentään alamäissä ylivoimaa. No, on tässä pesäpalloa pelattu, ja jonkun verran lenkilläkin käyty. Viimeiset 2 viikkoa oli sentään yritetty hiukan enemmän harrastaa avovesiuintia, pyöräilyä ja juoksua, varsinkin uintiosuudelle mieli oli luottavaisempi kuin aiemmin. Muista osuuksista vallitsi melkoinen epätietoisuus, hyvänä päivänä voisi ehkä mennä hyvin, ja huonona sitten heikommin.

  

Miesten ja naisten kilpasarja ryhmittyy lähtöviivalle

 

Minuutti lähtöön

 

Lähtölupa saatu ja alkaa armoton polskiminen

 

Kärjessä mennään todella kovaa

 

Tässä kuvassa itse jossain keskivaiheilla

Uinti sujui alkuun sentään suhteellisen ok, ensimmäiselle poijulle saakka ei ollut pahempia ongelmia. Mutta sitten alkoi se sama räpellys kuin aiemmin. Kun vedessä on suuri joukko uimareita, vesi pärskyy ja muut uivat "liian lähellä". Oma reaktio tähän on melkoinen paniikki, eikä hengityksen rytmittäminen silloin enää onnistu. Sen verran sentään olin käynyt uimassa, että loppuun saakka pääsi vapaauinnilla tällä kertaa, tosin pää pinnan yläpuolella. Ja se ei ole kaunista katseltavaa, eikä kovinkaan hyvin eteenpäin vievää.

 

Uimarijoukko kiertämässä viimeistä poijua

 

Kärki päässyt kuivalle maalle

 

Ja reilun minuutin päästä allekirjoittanutkin

 

Varusteiden vaihto niin nopeasti kuin suinkin

 

Pyörän päälle ei saa nousta ennen vaihtoalueen loppua

Pyöräily oli jälleen kerran se osio, johon luotin eniten, joskaan ihan kauheasti tässäkään lajissa ei ole kilometrejä takana tälle kesälle. Parilla ekalla kilometrillä poljin vastatuuleen hiukan liian lujaa, ja koin jopa lievän pohjekrampin, mitä ei ole tullut pyöräillessä ikinä ennen vastaan. Tämä ei luonnollisesti luvannut hyvää varsinkin juoksuosuutta ajatellen.

Onneksi takaa tuli aikalailla sopivaa vauhtia ajava joukkio, jonka peesiin lyöttäydyin. Tässä vaiheessa huomasi, ettei kovinkaan moni polkija ole ajanut paljoa ryhmässä, koska vetovuoroa vaihdettiin erittäin harvoin ja vain muutaman kuskin kesken, mukana oli kuitenkin lähemmäs 10 polkijaa. Oman osuuteni vetohommista yritin tehdä, vaikkei jaloissa hyvältä tuntunutkaan. Muille kilpailijoille vinkiksi: koko ryhmä polkee huomattavasti lujempaa, kun vetovuoroa vaihdetaan, lyhyen oman vedon jälkeen voi siirtyä ryhmän viimeiseksi.

 

Kärjessä Miikka Osmo ja Lauri Siukola

 

Reilu 2min myöhemmin loppui omakin poljentaosuus

 

Pois pyörän päältä ja vaihtamaan lenkkareita jalkaan

 

Sitten maastojuoksuosuudelle

Takana ei ollut varmaan kuin 300m juoksua, kun oikea pohje alkoi oireilla kramppia. Samaan aikaan tunsin, ettei "pistoskaan" ole kaukana. Koko juoksumatka olikin melkoista veitsenterällä taiteilua, yritti mennä niin lujaa kuin kykeni, kuitenkin niin ettei pistos pahenisi eikä pohje kramppaisi kunnolla.

 

Kohden Hauhon kuntopolkua

Onnistuin keinottelussa sen verran hyvin, että viimeiseen mäkeen reilu 1km ennen maalia päätin vähän lisätä vauhtia. Tämä oli virhe. Pohje ei krampannut, mutta pistos paheni merkittävästi. Lopun alamäki olikin yhtä tuskaa, eikä luonnollisesti kauhean kovaa päässyt eteenpäin. Ja muutamakin juoksija pääsi kuittaamaan ohi viimeisellä kilometrillä.

 

Päivän voittaja Kai Söderdahl saapuu maalisuoralle

 

Vielä parisataa metriä

 

Ja vihdoin maalissa. Sijoitus lopulta 18.

Kisan taso on noussut merkittävästi näiden 3 vuoden aikana, kun olen itse ollut mukana. Kisan voittajan ja 9. sijan välillä oli vaivaiset 51 sekuntia. Miesten kilpasarjassa oli 36 osallistujaa, ja suhteellisen hyvän suorituksen sain kuntoon nähden aikaan, varsinkin näiden ongelmien kera.

Yhteensä kisassa oli lopulta 237 osallistujaa. Naisten sarjan voiton vei Henrika Parviainen, miesten kuntosarjan ykkönen oli 1. kertaa triathlonia kokeillut pyöräilijä Olli Miettinen ja naisten kuntosarjan voitti ylivoimaisesti Reetta Härkönen. Kaikki tulokset löytyvät kisajärjestäjän sivuilta:
http://www.oikeareitti.net/triathlon/

Tapahtumajärjestäjille annan täyden kympin, kaikki toimi todella hienosti, ja ilmassa oli suuren mutta idyllisen urheilujuhlan tuntua. Kannustustakin sai jälleen hienosti, kyllä se auttaa melkoisesti eteenpäin vaikkei olo paras mahdollinen olisikaan.

Kiitos jälleen kerran, ensi vuonna olen takuuvarmasti mukana viivalla jälleen. Suosittelen tapahtumaa kaikille, joita vähääkään kiinnostaa kokeilla triathlonia. Matkat eivät ole liian pitkiä, niistä suoriutuu varmasti, vaikka sitten uimalla koiraa ja polkemalla mummonpyörää jos ei muuta satu nurkista löytymään. Ja takuulla saa kipinän yrittää seuraavana vuonna hiukan parantaa..

 

Taisto on tauonnut myös vaihtoalueella

Loppuun vielä ISO kiitos Polku-Jänöjen Marikalle huollosta, tsempistä ja kuvista. Ehkä Marikakin nähdään ensi vuonna lähtöviivalla, mene ja tiedä, tällä kertaa tuli suoritettua tästä koitoksesta jo alkulämpö + loppuverryttely..

Treeniä Vuokatissa

Epäilyksistä huolimatta Vuokatissa oli vielä hiihtobaanat kunnossa, ehti työreissun lomassa niidenkin kuntoa katsastamaan. Muutenkin Vuokatissa on tunnetusti palveluiden taso kohdillaan harrastuksiin liittyen, latujen lisäksi tuli testattua mm Katinkullan kuntosali ja kylpylän 25m uima-allas.

Tässä pari kuvaa Vuokatin luonnosta:

24km Porttivaaran lenkki oli vielä kunnossa

Hämeenlinnassakin pääsee muuten edelleenkin hiihtämään..

Ampumahiihdon SM-kisat Hämeenlinnassa

Kyllä jälleen on pakko nostaa hattu korkealle ilmaan ja kumartaa syvään. Urheiluihmisten sydän on niin suuri, että saadaan mahdottomiltakin tuntuvissa paikoissa ihmeitä aikaan. Viime viikonvaihteessa käytiin hiihdon SM-kisat Jyväskylässä, vaikkei lunta ole ollut pitkään aikaan lähimaillakaan. Vielä koruttomammalta tilanne on vaikuttanut ampumahiihdon SM-kisoja silmälläpitäen, moni varmaankin olisi nostanut jo aikoja sitten kädet pystyyn, ja luovuttanut.

Vielä ei näytä ihan hiihtostadionilta

Ahveniston Ampumahiihtäjien ja Hämeenlinnan Hiihtoseuran väki ei kuitenkaan näin tehnyt, vaan ilmoitti järjestävänsä kisat. Lyhyen pakkasjakson aikana tykitettiin lunta lisää kolmella tykillä, ja joidenkin tietojen mukaan lunta tuotaisiin jonkun verran myös muualta, jotta kilpailut saataisiin järjestettyä lämpimästä talvesta huolimatta.

Latu merkataan täälläkin lumella

Urheilijoilla on ainakin yksi murhe vähemmän, nimittäin se, ettei reitiltä pääse millään eksymään. Latu kun tulee olemaan merkattu lumella. Ahvenistolla on päässyt myöhäisen ensilumen tulon ja aiemman tykitysjakson jälkeen koko ajan hiihtämään, ja siten paikallisten urheilijoiden harjoitusolosuhteet ovat olleet vähälumisesta talvesta huolimatta hyvällä tasolla alkuvuoden ajan. Tämän jutun kuvat on otettu tänään aamulla, kun kävin nykäisemässä ladulla 15km aamulenkin.

Ampumapaikan mainokset paikoilleen

Talkoolaisilla riittää vielä paljon työtä viimeisten parin päivän aikana, jotta kilpailut saadaan järjestettyä. Näyttäisi siltä, että 2,5 - 3 km lenkki saadaan kuitenkin aikaiseksi, ja täten kilpailut pystyttäneen viemään läpi täysimittaisina suunnitelmien mukaan, joskin reitit varmaan poikkeaa siitä mitä alunperin oli suunniteltu. Mutta tämä lienee melko pieni murhe näillä keleillä.

Tämäkin kasa levitetään tänään maastoon

Eikä siinä vielä kaikki, sitten kun puitteet on kunnossa, niin täytyy viedä läpi itse kilpailutkin. Tähänkin tarvitaan satojen talkoolaisten panosta kolmen päivän aikana. Mahtavaa huomata, että rakas kotikaupunkimme kasvaa urheilunkin saralla joka vuosi entistäkin parempaan suuntaan. Täällä tehdään hienoa työtä lajin jos toisenkin parissa. Toivotaan että kisat menevät mallikkaasti läpi, ja kelikin olisi suotuisa, mielestäni järjestäjät olisivat sen ansainneet.!

Liukas keli, hiihtelin tosin PK/VK-sykkeilläkin

Yleisönkin kannattaa valua paikalle, starttiviivalla pitäisi näkyä myös juuri maailmancupin toista kertaa voittanut Kaisa Mäkäräinen. Ampumahiihto on hieno laji myös livenä paikan päällä.

Lisää infoa kisoista ja aikataulusta löydät täältä: Ampumahiihdon SM-kilpailut Hämeenlinna

Jäniksille ei tullut talvistartteja

Kovaa se on, hiihtotapahtumien järjestäjilläkin tällaisina talvina. Seuramme edustajia oli ilmoittautunut sekä Jämin että Pogostan hiihtoihin, mutta lumen puutteen vuoksi molemmat tapahtumat peruttiin tältä talvelta.

Pogosta peruttiin ensimmäistä kertaan koskaan

Näiden perään ei aleta itkemään, vaan suunnataan katseet kohti kesän koitoksia. Sitä ennen ainakin pari seuran edustajista lähtee vielä kevättalven lumille Rukan suuntaan. Siellä on luvassa pitkiä lenkkejä, jotka toimivat hyvinä peruskuntoharjoituksina kesän koitoksiin.

Kesällä on luvassa ainakin juoksu-, pyöräily- ja triathlontapahtumia, joten kannattaa käydä aina välillä katsomassa, jos jäniksien edesottamukset kiinnostavat.

Pogostan hiihtoon valmistautuminen

Vähäluminen talvi on aiheuttanut monen tapahtuman peruuntumisen, tulevalla viikolla ratkeaa mm Pogostan hiihdon järjestyminen. Tällä hetkellä ei näytä kauhean hyvältä kylläkään..

Valmistautuminen on silti aloitettu, koska on mukava harjoitella, kun on joku tavoite. Tällä tavalla mennään viimeinen kuukausi hiihdon tehoharjoitusten osalta. Muina päivinä rauhallisia lenkkejä ja lepoakin:

- La 22.2. VK hiukan reilua kisavauhtia 1h + verryttelyt
- Ke 26.2. Vedot 6 x 3+1min, 3min hiihtopalautus. 3min reilua kisavauhtia, 1min reippaammin
- Su 2.3. Vedot 7 x 3+1min, 3min hiihtopalautus. Samat tehot kuin yllä
- To 6.3. Vedot 8 x 3+1min, 3min hiihtopalautus
- Ti 11.3. VK hiukan reilua kisavauhtia 1,5h + verryttelyt
- La 15.3. Vedot 7 x 3+1min, 3min hiihtopalautus
- Ke 19.3. Vedot 6 x 3+1min, 3min hiihtopalautus
- Su 22.3. Pogostan hiihto 58km V

Mielenkiintoista nähdä onko lunta tarpeeksi että ehtii näitäkään treenejä tekemään.

Pogostan hiihdon tilannette voi seurata tämän linkin takaa: Pogostan hiihto 2014

Näillä keleillä kelpaa hiihdellä..

Anaga Trail Marathon Teneriffalla

Kisaraportti 10.12.2013, Anaga Trail Marathon, Tenerife, Spain:

Sunnuntai 8.12. klo 6:00, ja herätyskello soi eräässä Santa Cruzin hotellissa Teneriffalla. Ensimmäinen ajatus on että "ei vielä pysty", takana kun on pari huonosti nukuttua yötä. Mutta ei auta, kun on leikkiin ryhtynyt, niin ylös on noustava ja tehtävä viimeiset valmistelut päivän tiukkaa koitosta varten. Aamupala, aurinkorasvan levitys, juoksukamat päälle ja varmistus että kaikki on mukana.

Tapahtumapaikalle ajoimme suhteellisen hyvissä ajoin (vasten huonoa tapaani saapua yleensä aina viime tipassa), tiedossa kun ei ollut mihin auton saa parkkiin, eikä ihan kaikkia muitakaan mahdollisia viime hetken säätöjä järjestäjän puolelta Plaza del Cristolla, La Lagunan kaupungissa, jossa siis sijaitsi lähtö ja maali.

Tapahtuma-alueen kartta

klo 8:30 ready to go

Kaikki toimi onneksi hienosti, mitä nyt vähän hakaneuloja piti vielä etsiä, ja saada nippusiteitä millä kiinnittää ajanotto-chippi kenkään. Kun saapuu myöhään edellisenä iltana tapahtumapaikalle, niin ihan kaikkeen ei sentään ehtinyt varautua etukäteen. Kuten ei myöskään ehtinyt, ehkäpä onneksi, miettiä hirmu tarkkaan että kuinka kova haaste edessä oikein odottaakaan.

klo 9:00, ja reilut 500 juoksijaa matkaan

Tästä se starttasi, myöskin Trail Rabbits Finlandin tarina, tapahtuma kun oli ensimmäinen, missä tämä yhdistys oli edustettuna kahden perustajajäsenensä voimin.

Olimme jo muutaman viikon ajan ehtineet asennoitumaan lähtemään liikkeelle sykettä silmä kovana tarkkaillen, juoksu kun ei ole ollut ainakaan joukkueen toiselle osapuolelle se helpoin laji ikinä. Tähän saimme onneksi Teskun Matti Jääskeläiseltäkin vielä erittäin kovat ukaasit pari viikkoa ennen tapahtumaa, kuulemma tällä juoksukokemuksella reissu voi loppua lyhyeen jos hiukkaakaan intoilee alkumetrien aikana. 

Noin 5 minuutin kohdalla eteen osuu ensimmäinen pystysuora nousu, ja kädessä oleva Suunto Ambit2 näyttää sellaisia lukemia, että on pakko vaihtaa kävelyyn. Olisi ehkä ollut muutenkin, koska nousu oli aivan järkyttävän jyrkkä, ja mielessä liikkui pahoja ennusteita tulevasta. Matkaa on jäljellä reilut 43km, eikä jalat tuntuneet tässäkään vaiheessa miltään erinomaisen rennoilta, edes oman mittapuun mukaisesti mitattuna.

3,5km, 25min ja reilut 200m nousua takana

Suurin osa samaa vauhtia lähteneistä puuskutti jo tässä vaiheessa melko raskaasti, mikä luonnollisesti helpotti hiukan joukkueemme oloa. Jos meillä tulee olemaan tiukkaa, niin ihan varmasti tulee olemaan parilla muullakin. Matkaa taitettiin tiukasti oloa ja sykettä tarkkaillen, yrittäen taivaltaa mahdollisimman rentona ja imeä nestettä juomarepuista tasaiseen tahtiin.

6,5km, 50min takana ja nousu vain jyrkkenee

Reitti kulkee vain pari hassua kilometriä päällystettyä tietä pitkin, sen jälkeen polku on paikoin erittäinkin vaikeakulkuista. Tiukkaa kivikkoa, korkeita askelmia ja sateen jäljiltä liukkaan mutaisia polkuja. Ylöspääsy on hetkittäin lähes mahdottoman tuntuista, eikä alaspäinkään meneminen ole helppoa kun jokaisen askeleen saa joko sijoittaa tarkasti kivien rakoon, tai muuten vain yrittää olla liukastumatta mutaisilla osuuksilla. 

Jyrkät pudotukset ja kapea mutainen polku on pelottava yhdistelmä, muutaman kerran mentiin pienoisessa sivuluisussa sellaisissa kohdissa, ettei kaatumisen/putoamisen seuraamuksia halua todellakaan miettiä. Onneksi mitään hirmuisen suuria kolhuja ei kummallekaan kotimaamme edustajalle kohdalle osunut. Jos nyt vähän polvi ja käsi on saanut osumaa, niin purraan vain hammasta ja mennään entistä päättäväisemmin eteenpäin.

Teide näyttäytyy 10km ja 1h 20min kohdalla

Tässä vaiheessa alkoi tahtomattaankin ensimmäistä kertaa miettimään, että mitähän mahdollinen loppuaika tulee olemaan. Olo oli melkolailla ok, oli tultu viimeiset reilu 2km alamäkeä ja maisema hiveli silmää. Toivon kipinä alkaa heräämään, ehkä tästä sittenkin selvitään, ja vieläpä n 6 tunnin aika-arviolla. Mitään tavoitetta ei kuitenkaan uskaltanut asettaa, reittiprofiilin mukaan 28km kohdalta alkavaan loppunousuun pitäisi selvitä hyvissä voimin.

16km ja 1h 55min takana, rennosti merta kohden

Polku ja jotkut edeltävät juoksijat siintävät kaukana

17,5km kohdalla käy jotain odottamatonta. Terävässä kivikossa mutkitteleva kapea polku kääntyy jyrkkään nousuun. Muistin mukaan matkan piti jatkua 21km kohdalla olevaan huoltopisteeseen laskuvoittoisena, ja juomareputkin alkaa olla jälleen tyhjiä.

Niin, kaippa tuollaisena "pienen" nousun voi unohtaa, mentiinkin laskun sijaan 3,5km ja 430 metriä ylöspäin. Kun viimein se 21km huoltopiste koitti, niin joutui hetken aikaa tankkaamaan nestettä, leipää, energiapatukoita ja muuta mitä järjestäjät olivat kilpailijoiden avuksi Anagan luonnonluistoon kuljettaneet. Aurinko oli tullut kuvaan mukaan muussakin kuin mukavassa mielessä, ja tiedossa oli että pitää juoda litratolkulla koko ajan, että edes vähän pystyisi korvaamaan hikoiltua nestettä.

Tästä mentiinkin seuraava 7km alaspäin n 750 metrin verran, edelleenkin lasku oli paikoin joko ikävän jyrkkää tai muuten vain vaikeakulkuista. 28km huoltopisteellä käytiin lähellä meren pintaa, olo oli edelleen sentään jokseenkin ok, mutta kaukana tuoreesta. Edellinen nousu oli jo ottanut taivaltajista viimeisiäkin luuloja pois, ja tiedossa oli ettei urakka tästä eteenpäin todellakaan helpotu.

4h ja 28,5km takana, näyttävin ja haastavin osa edessä

Tästä se alkaa, Anaga Maraton, oikein toden teolla. Edessä on 10km nousuosuus. Maisemat ovat aivan uskomattomat, lähes yhtä uskomattomat kuin polun jyrkkyys paahtavassa helteessä. Oltiin päästy ikuisuudelta tuntuneen nousun jatkuessa ehkä noin 31km kohdalle, kun mielessä kävi ensimmäisen kerran, että mitäpä jos haaste onkin liian suuri. Reidet tuntuvat satakiloisilta maitohappopesäkkeiltä, ja jokainen askel painaa edellistä enemmän. Tämän kohdan maisemia on pakko palata katsomaan vielä reissun aikana, tuntuu ettei niistä muista mitään. Kuviakaan ei enää jaksanut kauheammin ottaa, harmi kyllä. Kunhan nyt vain jaksaisi ylöspäin ja tulisipa seuraava huoltopiste edes joskus vastaan, siinä ainoat mietteet tässä kohtaa.

Kiipeäminen vain jatkuu, ja jatkuu, ja jatkuu

Ja tulihan se lopulta 33,5km kohdalla. 5km matkalla oli noustu 700 metriä ylöspäin. Muutamissa kohdissa jouduttiin vähän auttamaan toisiamme, että päästiin jyrkimmät kallioaskelmat ylös, tasapainoaan ei näissä kohdissa kannattanut menettää. Joitakin jo autettiin ensiapuhenkilöstönkin toimesta, näiden matkan varrelle uupuneiden katse näytti harhailevan jossain muussa maailmassa, eikä se itselläkään kaukana tuntunut olevan.

Ei haitannut pysähtyä kuvattavaksi (33,5km, 5h 20min)

Vielä oli edessä reilu 10km, ja takki oli melkolailla typötyhjä. Huoltopisteellä jälleen kaikkea suuhun mitä vain ikinä jaksoi, jopa juoman imeminen repusta oli tuntunut hetken aikaa turhan raskaalta operaatiolta. Pari patukkaa matkaan mukaan, juomareppu jälleen täyteen, ja eikun eteenpäin. Tähän kohtaan veikkaan muutamankin matkatoverin keskeyttäneen, urakka tuntui kohtuuttoman kovalta kenellekään "normaalille ihmiselle". Onneksi tapahtumaan oli ennakkovaatimuksena mm maratonin juoksu ja järjestäjän vakuuttaminen, että matkasta on mahdollisuus selviytyä. Lisäksi jokaisella huoltopisteellä oli sulkeutumisaika, johon mennessä kyseinen paikka piti ohittaa jos mieli jatkaa matkaa, muuten päätyi bussikyytiin maalipaikalle.

6h 10min lähdöstä, 38km takana, lakipisteessä

Päivän tähän saakka riemukkain näky, kaikista huimista maisemista huolimatta, oli 38km huoltopiste. Kiipeäminen oli viimeinkin takana. Vaikka edessä oli vain laskua, niin edelleenkään täyttä varmuutta maaliin jaksamisesta ei ollut. Luovuttaminen ei tietenkään käynyt mielessä missään vaiheessa, jos omin avuin ei selviytyisi, niin kaippa sitten joku tulee joskus noutamaan pois.

Maisemaa loppulaskuosuuden polulta

Loppumatka oli pääosin alamäkeä, ja päätimme asettaa tavoitteeksi, että 7 tuntia täytyy alittua, näyttihän se täysin mahdolliseltakin. Edelleen jaksoi tasaiset ja alamäet sentään juosta, jyrkkä alamäkiosuuskaan ei ole leikintekoa kun etureidet on täysin hapoilla. Siitä olin jo varma, ettei loppumatkasta ole enää nousua. Mutta olihan siellä 40km kohdalla vielä yksi 1km matkalla 130m ylöspäin menevä osuus, jonka jälkeen täytyi juosta niin paljon kuin ikinä vain pystyi, jotta tuo 7h raja alittuisi.

Väsynyt, mutta onnellinen mies.!

Niinhän se menee, että mitä kovempi urakka, sen parempi fiilis kun siitä suoriutuu. Loppuaika 6h 58min 29sek jää historiankirjoihin, koska sillä kellonlyömällä on tulleet maaliin 2 ensimmäistä suomalaista tämän maratonin selvittänyttä omien rajojensa etsijää. Ottaen huomioon että voittajankin aika oli reilusti päälle 4 tuntia, voidaan Anagan 44,6km vuoristomaratonia pitää karkeasti otettuna noin 2 kertaa tavallista tasaisen maan asfalttimaratonia raskaampana suorituksena. Nousua kertyi 2323 metriä, mikä onneksi oli sentään hiukan vähemmän kuin oli luvattu.

Luonnollisesti tämä aika tullaan rikkomaan reilulla marginaalilla suomalaistenkin toimesta tulevina vuosina, ja uskallan suositella tapahtumaa kovakuntoisille oman tiensä kulkijoille, jotka etsivät uusia seikkailuja, haasteita ja tavoitteita elämäänsä & harjoitteluunsa. Kerromme tietoa tapahtumasta mieluusti kaikille kyseisestä haasteesta kiinnostuneille, ilman valmistautumista ja kunnollista harjoittelua ei matkaan kannata luonnollisestikaan lähteä. Pelotella en silti halua, haasteiden pitääkin olla kovia, jotta ne motivoivat lenkille silloinkin kun ei välttämättä kauheasti huvittaisi, tai kun tuntuu ettei aika riitä harjoitteluun.

Ilmeisesti varustautuminen, vauhdinjako, tankkaus ennen suoritusta ja sen aikana menivät melkolailla nappiin, koska yhtään kramppia emme kaikesta huolimatta Anagan vuoristossa kokeneet. Eikä matka aiheuttanut yhtään rakkoa, hiertymää, tai muutakaan. Tokihan lihakset ovat edelleen väsyneet ja arkana raportin kirjoitushetkellä, reilu 1vrk suorituksen jälkeen. 

Tämä pitkä raportti päättyy Movescount.com:n tietojen myötä tähän. Nyt pitää ottaa jokunen päivä rennosti Teneriffan rannoilla, ja sitten lähteä etsimään seuraavia saaren vaelluspolkuja ennen joulua ja kotiinpaluuta. Talven hiihtokilpailut lähestyvät nopeasti, eikä hiihtokautta ole ehtinyt edes avaamaan ennen joulua..

Movescount.com Anaga Trail Marathon

Lähtökuopissa Teneriffan vuoristomaratonille 6.12.2013:

Jokavuotuiset Vanajanlinnan itsenäisyyspäivän juhlat on jälleen juhlittu. Mukavaa oli, ja paljon näki tuttuja ihmisiä näyttävissä iltapuvuissaan. Suuri kiitos Vanajanlinnan väelle tämänkin vuoden hienoimmista juhlista.

En sitten tiedä osuiko juhlien ajankohta parhaaseen mahdolliseen saumaan Anagan vuoristomaratonin tankkausta ajatellen, vaikka olihan linnan väki jälleen laittanut pöydän koreaksi tarjottavienkin suhteen.

Huomenna olisi edessä lento Teneriffalle ja sunnuntaiaamuna klo 9:00 startti 44km erittäin tiukkaan koitokseen. Toivottavasti ei olisi niin poikki ainakaan ihan koko matkaa, että pystyisi edes hiukan nauttimaan reitin maisemista.

Sääennuste lupaa sunnuntaille 21 astetta lämpöä ja pilvetöntä taivasta. Sehän vain sopii, todellakin toivomme pilvetöntä taivasta jotta saa kaiken irti reitistä kaikin puolin.

Wish us luck.!

Ennakko 20.11.2013:

No huh huh.!

Mihin ihmeeseen sitä taas tuli haastettua itsensä mukaan.!? Toiset ratkaisut on järkevämpiä, toiset vähemmän. Ilmeisesti se alkaa mennä päivä päivältä enemmän siihen suuntaan, että mitä hullumpi idea, sitä suuremmalla innolla siihen tulee lähdettyä mukaan.

Eilen lähti siis ilmoittautuminen tapahtumaan nimeltään K42 Anaga Marathon, joka starttaa 8.12.2013 klo 9:00. Kyseessä on "vaativahko" maastomaraton, matkaa kertyy 44km, ja pystysuoraa nousua täysin epäinhimilliset 2650 metriä.! Tapahtumapaikkana toimii Teneriffan koilliskärjen luonnonpuiston vuoristo.

Anaga Marathon

Nyt laitetaan Trail Rabbits Finlandin perustajajäsenet heti alkuun kyllä todelliseen testiin, aikatavoitetta en kylläkään nyt tälle matkalle suostu asettamaan. Toivotaan toki hyvää keliä, jotta maisemat avautuisivat mahdollisimman hyvinä koitoksen varrelta. Sikäli kun niitä omien silmien sumuisuudelta kuitenkaan näkee..

Tässä olisi vähän kuvakoostetta aiemmilta vuosilta. Niistäkin huomaa ettei reissu sopine ihan rapakuntoiselle. En sitten tiedä kuinka järkevää pitkään viivytetyn kesäloman ensimmäinen päivä on käyttää tällä tavalla, ja kuinka pitkään jalat ovat mahdollisesti täysin kuolleet koitoksen jäljiltä.

Toivotaan että:
1. pääsee terveenä starttipaikalle
2. luette joskus raportinkin, ts. selviämme hengissä koettelemuksesta

Huomisesta alkaen voisi varmaan käydä vähän normia enemmän juoksemassa. Tuloksista tai osallistujalistasta en bongannut yhtäkään suomalaiseen, tai edes pohjoismaalaiseen viittaavaa nimeä, joten pitänee ottaa Suomen lippu mukaan ja tökätä jollekin nyppylälle matkan varrella..